Kurjenmiekka

Kurjenmiekan seurana on ruskolilja, jättipoimulehti, aitoukonhattu ja lehtosinilatva.

Hankin siperiankurjenmiekan ja jonkun toisen kurjenmiekan Kaakkurin puutarhaan keväällä 2006. Ensimmäinen kuuluu keräilysarjaani Siperia-alkuiset kasvit. Näyttää siltä että siperiankurjenmiekka kituuttaa siinä toisen vieressä eikä kuki. Kesti aika kauan ennen kuin tämä toinen kurjenmiekka alkoi kasvaa suureksi, kukintaakin sai odottaa muutaman vuoden. Se kukkii hyvin myöhään. Laitan kukasta kuvan kunhan se ilmestyy. Kurjenmiekka tuntuu viihtyvän hyvin ojan läheisyydessä ja kasvukumppaneidensa seurassa. Kurjenmiekan, lehtosinilatvan, aitoukonhatun, ruskoliljan, jättipoimulehden, karjalanruusun, kotkansiipisaniaisen ja hiirenportaan muodostama vihreä kokonaisuus on mielestäni kauneinta puutarhassani.

Siperiankurjenmiekka kasvaa luonnossa märilla niityillä ja tulvarannoilla Länsi-Ranskasta ja Sveistsistä Pohjois-Turkkiin, Kaukasukselle ja Baikal-järvelle ulottuvalla alueella.

Korallikanukka ja siperianampiaisyrtti

Kaakkurin kasvitieteellisen puutarhan pensaskaunotar oli tähän kevääseen saakka sinikuusama, joka kasvoi tuuheana ja pallomaisema puutarhakompostorien läheisyydessä. Nyt myyrät ja/tai jänikset ovat runnelleet sen muotopuoleksi. Vain muutama oksa jäi niiltä käsittelemättä. Siksi pensasiloa puutarhurille on tänä kesänä tuonut korallikanukka (Cornus alba ´Sibirica´/ korallkornel), sinikuusaman naapuri. Kanukka on kasvanut kauniisti ja talvella kanukan punaiset oksat loistavat upeasti lunta vasten. Kuvassa korallikanukan takaa pilkistelee siperianampiaisyrtti (Dracocephalum sibiricum/ stor drakblomma), joka myös kasvaa isoksi pehkoks ja jonka lehdet tuoksuvat ihanasti kesäillassa. Ampiaisyrtti on kirpputorihankintoja, korallikanukka ostettiin paikallisesta K-raudasta muutama vuosi sitten.

Itkevä mustasilmäsusanna/Thunbergia alata/svartöga ja keijunmekko/Rhodochiton atrosanguineum/törnrosas kjörtel

Mustasilmäsusannatkin surevat Oslon verilöylyn (22.7.2011) uhreja...

Kaakkurissa mustasilmäsusannat köynnöstävät kesäkukkina pergolassa keijunmekkojen kanssa.

Keijunmekko

Mustasilmäsusannaa ja keijunmekkoa pergolassa

Saanko esitellä: - Mrs Kendall Clark, kyläkurjenpolvi (ängsnäva, geranium pratense)

Hankin Mrs Kendall Clarkin kesällä 2009 Puutteenkylän puutarhasta. Ihastuin sen ihanaan siniseen väriin ja hienoon nimeen. Kyläkurjenpolveni on kukkinut kauniisti joka kesä ja levinnyt sopivasti korkeahkoksi (n. 60 cm) kasvustoksi.

Akileijoja ja pihaviritelmiä

Japaninakileija (Aquilegia flabellata) kukkii Kaakkkurissa aina akileijoista ensimmäisenä. Nyt, heinäkuun puolivälissä, se on jo lopettanut kukintansa. Japaninakileija on matalakasvuinen ja tuntuu viihtyvän hyvin Kaakkurivuoristossa kivikkokasvien joukossa.

Jaloakileija ´Crimson Star`

Jaloakileija ´Heavenly Blue´

Lehtoakileija (Aquilegia vulgaris) kuuluu pihan vakiokasvustoon. Se on levinnyt sinne sun tänne ja tuntuu viihtyvän joka paikassa. Crimson Star ja Heavenly Blue ovat kaunistaneet pihaamme jo muutaman vuoden. Mantovaaran puutarhurilta olen saanut lapinakileijan (sini-keltainen kukka) siemeniä, mutta vielä en ole nähnyt sitä Kaakkurissa kukkivana.

Näkymä katulta etupihalta takapihan vehreyteen. Pergolassa köynnöstävät keijunmekot ja mustasilmäsusannat. Hirvensarvisaniainen ja nuokkupapinkaura ovat päässeet kesäksi ulos.

Takapihalta johtaa siltä ojan yli metsään. Metsänporttia köynnöstää humala. Kotkansiipisaniainen toimii siltavahtina.

Viime talvena kasvihuoneemme hajosi lumen painosta. Aluksi huolimattomuuteni harmitti, mutta ilman kasvihuonetta olen saanut elää vapaammin. Kasvihuoneen paikalla on nyt penkeissä yrtteja ja kesäkukkia sikinsokin.

Tämän kesän tuotantoa on kolme heinänseiväsviritelmää. Kuvan tynnyriin on istutettu köynnöstä, joiden nimi pääsi ostajalta unohtumaan. Ei ole vielä tietoa onko kyseessä monivuotinen köynnös vaiko pelkkä yhden kesän ilo. Nimeä etsitään...

Viimeisillään oleva idänunikko / Papaver orientale / Orientvallmo

Alkukesästä 2010 laitoin Kaakkurin takapihan keskimmäiseen kukkapenkkiin Mörönperän puutarhurilta saamiani unikonsiemeniä. Unohdin laittaa nimilapun istutuspaikkaan. Kesän aikana siemenistä kasvoi muutamia sahalaitaisia lehtiä, jotka olin vähällä kitkeäpois rikkaruohoina. Tänä kesänä lehtiä alkoi tulla lisää ja paksun varren päähän ilmestyi suuri nuppu, joka paisui ja paisui. Siinä vaiheessa olin varma että idänunikkohan sieltä nousee. Muitakin vaihtoehtoja oli tarjolla. Seurailin monta kertaa päivässä nupun tilannetta, sillä kesölomamatka painoi päälle ja pelkäsin etten ehdin nähdä unikon kukkaa. Lähtöpäivänä nupun sisältä pilkisti vaaleanpunaista silkkiä. Kun palasimme viiden vuorokauden reissusta yöllä yhden aikaan, kuvasin unikon, jossa oli enää yksi terälehti. Aamulla sekin oli pudonnut. Jäljellä oli vain mustahattuinen siemenkota, jossa kypsyy idänunikon jälkeläisiä.

Idänunikko on monivuotinen kaunotar, joka kasvaa luonnonvaraisena Kaukasuksella. Se vaatii aurinkoisen, syvämultaisen ja ravinteikkaan kasvupaikan.Lehdet puhkeavat varhain keväällä, mutta kuihtuvat kukinnan jälkeen. Kukkien läpimitta voi olla jopa 20 cm.

Kotkansiipi ja hiirenporras

Kaakkurin puutarhassa viihtyvät läheisestä Kirintövaarasta sinne siirretyt kotkansiipisaniaiset. Olen istuttanut saniaisia useaan eri paikkaan ja hyvin ovat ne ovat kasvaneet. Kuvassa etualalla kotkansiipisaniainen ja sen takana hiirenporras.

Näkymä Kaakkurin japanilaisvaikutteiselle etupihalle, jonka tuomien varjostamaa vihreää rauhaa rikkoo olkikukka. Olkikukan seurana on kirjavalehtinen maahumala.

Takapihalla on vanhalle perustukselle lyhdyistä ja vanhoista saunan keramiikkapalikoista kyhätty kiinalainen temppelialue, joka saa kaikessa rauhassa rapistua ja sammaloitua.

Matarakiitäjä ja verbena

Matarakiitäjä (Hylés gallii) kävi ensimmäisen lomapäiväni kunniaksi vierailemassa Kaakkurin puutarhassa. Kiinnostuksen kohteen oli violetti riippuverbena, jonka hankin pari viikkoa sitten Pesiölän puutarhasta.

Ruusuja, ukkolaukkoja ja västäräkkejä

Kaakkurin ruusuista ensimmäisenä kukkii aina Karjalanruusu (Rosa acicularis, Finn ros), joka on Pohjois-Karjalan maakuntakasvi. Itä-Suomessa se kasvaa luonnonvaraisena. Kaakkuriin se on hankittu Puutteenkylän puutarhasta kolme vuotta sitten. Nyt heinäkuun alussa Karjalanruusun kukinta alkaa olla melkein ohi.

Kempeleen Kaunotar (Rosa x malyi) on metsä- ja vuoriruusun risteymä, jonka kanta on löydetty Oulusta. Tänä kesänä Kempeleen Kaunotar kukkii ensimmäistä kertaa Kaakkurissa ja se on todella nimensä veroinen. Sen kukat tuoksuvat ihanasti kesäillassa. Hankittu Puutteenkylästä kesällä 2009.

Tornionjoenlaakson ruusu (Rosa majalis ´Tornedal´) on kukkinut viihtynyt meillä jo vuodesta 2005 ja kukkii aina yhtä runsaasti. Se on metsäruusun kerraiskukkainen muunnos, joka kuukkii ruusuistamme toisena eli heti Karjalanruusun jälkeen. Tornionlaaksonruusua pidetään paikallisena lappilaisena kantana, sen kukinta kestää viikkoja. - Ruusujen juurille on laittanut banaanin- ja kananmunankuoria huolehtimaan kalkituksesta.

Mikähän tämä ruusu mahtaa olla? Se on hankittu samaan aikaan kuin Tornionlaaksonsuuru.
Juhannusruusumme ei jostakin syystä kuki kunnolla. Siihen tulee vain nuput, jotka kuihtuvat sitten pois. Pitää varmaankin etsiä sille parempi kasvupaikka

Ukkolaukkoihin ihastuin viime kesänä. Syksyllä 2010 istutin ukkolaukan sipuleita kahteen paikkaan ja näyttää siltä että kaikki sipulit alkavat kukkia. Ukkolaukoista voi nauttia myös talvella kun ne kuivattaa ja asettelee maljakkoon.

Västäräkki pesi halkopinomme väliin ja nyt on perhe ominut reviirikseen koko pihapiirin. Äiti etsii päivät pitkät ruokaa kahdelle poikaselle. Västäräkit eivät häiriinny edes ruohonleikkurin pärinästä.